perjantai 6. marraskuuta 2009

Facebook, oi facebook...


Facebook mullisti maailmani....öö noin puolitoista vuotta sitten. Itsekin yllätyin kuinka pitkään tiemme on kulkenut yhdessä.
Alussa suhtauduin hieman epäilevästi Facebookin ja ihmettilin lähinnä sitä miksi muitä ihmisiä pitää tökkiä, heitellä lampailla jne. Sitten aloin itsekin lähetellä ystävilleni oluita ja muita mukavia virtuaalituotteita.
Seuraava vaihe oli ystävänkeräysbuumi. Vaikka itse yritin pitää järjen päässä ja kutsua vain hyviä tuttuja, en osannut vastustaa kiusausta hyväksyä ystäväkutsua, jonka oli lähettänyt ala-aste kaveri, jota tuskin muistin. Hiljalleen tällä tavalla kertyi facebookkiin sellaisia "ystäviä", joita ehkä saatan kadulla tervehtiä. Nyt olen ottanut sen linjan, että poistan ystävälistalat ihmisiä, joiden kanssa en ole tekemisissä ja en hyväksy kaikkia ystäväpyyntöjä. Tosiasia lienee vain se, että ystäväkutsun hylkääminen on suurempi statement, kuin jonkun pyytäminen ystäväksi. Tähän ollaan tultu.

Facebook kasvaa ja muuttuu koko ajan. Ulkonäköä ja sisältöä kehitellään jatkuvasti, uusia mainostajia, pelejä ja yhteistyökumppaneita lisätään naamakirjaan jatkuvasti. Keskustelua onkin herättänyt mm. se, mitkä tahot naamailijoiden tietoja käyttävät ja onko tavallisella facebookin käyttäjällä enää mitään oikeutta omiin kuviinsa. Kuinka paljon annamme tietoa itsestämme ja kuka sitä tietoa käyttää hyväkseen?

Facebookissa voi siis valita itselleen ystävät, mutta samalla voit valita mitkä ystävät näkevät tietojasi ja kuviasi. Its einnostuin tästä, sillä sitä kautta ajattelin pystyväni suojautumaan mm. niiltä teini-ikäisiltä joita nuorisotiloilla kaitsin.. Periaatteessa idea toimii, mutta valitettavasti hyvin moni muukin kuin vain valitsemasi ihmiset pääsevät näkemään kuviasi. Jos joku joka on ystäväsi esim. kommentoi kuvaasi antaa se kaikille hänen ystävilleen vapaan pääsyn katselemaan sinun armaita ja arvokkaista valokuviasi. Ponttina tässä selityksessä lienee se, favebookin antama yksityisyyden mielikuva on harhaa. Siksi onkin tärkeä ajatella, mitä naamakirjassa itsestään paljastaa. Itse olen yrittänyt pitää facebookin kävyenä keskustelulinjana, jonne en suurempia draamoja tai salaisuuksia itsestäni tuo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti