Wikispaces

Kokeilin ensimmäistä kertaa wikin tekemistä ja mielestäni homma toimi oikein hyvin. Jokainen ryhmän jäsen lisäsi wikiimme keräämiään tietoja ja wikin tekeminen oli tasaista ja helppoa.
Wiki onkin mainio keino ryhmätyön tekemiseen, jos ryhmällä ei ole paljon yhteistä aikaa.
Näppärä systeemi kertakaikkiaan!

Picasa

Tättädää! Näin upeasti testailin Picasan toimivuutta. Ohjelma on simppeli, mutta mielestäni ala-asteelle oikein sopiva.
Ohjelmassa löytyy kuvamuokkaukseen sopivia perustekniikoita, joilla saa kuitenkin mukavasti kuvista erilaisia pienellä vaivalla.

Ohjelma on helppo ja sen takia erinomainen kuvien muokkauksen harjoittelemiseen. Lapset näkevät kuinka pienellä vaivalla kuvien tunnelmaa voi muokata. Tästäon helppo siirtyä vaativimpiin kuvankäsittelyohjelmiin.

Facebook, oi facebook...

Facebook mullisti maailmani....öö noin puolitoista vuotta sitten. Itsekin yllätyin kuinka pitkään tiemme on kulkenut yhdessä.
Alussa suhtauduin hieman epäilevästi Facebookin ja ihmettilin lähinnä sitä miksi muitä ihmisiä pitää tökkiä, heitellä lampailla jne. Sitten aloin itsekin lähetellä ystävilleni oluita ja muita mukavia virtuaalituotteita.
Seuraava vaihe oli ystävänkeräysbuumi. Vaikka itse yritin pitää järjen päässä ja kutsua vain hyviä tuttuja, en osannut vastustaa kiusausta hyväksyä ystäväkutsua, jonka oli lähettänyt ala-aste kaveri, jota tuskin muistin. Hiljalleen tällä tavalla kertyi facebookkiin sellaisia "ystäviä", joita ehkä saatan kadulla tervehtiä. Nyt olen ottanut sen linjan, että poistan ystävälistalat ihmisiä, joiden kanssa en ole tekemisissä ja en hyväksy kaikkia ystäväpyyntöjä. Tosiasia lienee vain se, että ystäväkutsun hylkääminen on suurempi statement, kuin jonkun pyytäminen ystäväksi. Tähän ollaan tultu.

Facebook kasvaa ja muuttuu koko ajan. Ulkonäköä ja sisältöä kehitellään jatkuvasti, uusia mainostajia, pelejä ja yhteistyökumppaneita lisätään naamakirjaan jatkuvasti. Keskustelua onkin herättänyt mm. se, mitkä tahot naamailijoiden tietoja käyttävät ja onko tavallisella facebookin käyttäjällä enää mitään oikeutta omiin kuviinsa. Kuinka paljon annamme tietoa itsestämme ja kuka sitä tietoa käyttää hyväkseen?

Facebookissa voi siis valita itselleen ystävät, mutta samalla voit valita mitkä ystävät näkevät tietojasi ja kuviasi. Its einnostuin tästä, sillä sitä kautta ajattelin pystyväni suojautumaan mm. niiltä teini-ikäisiltä joita nuorisotiloilla kaitsin.. Periaatteessa idea toimii, mutta valitettavasti hyvin moni muukin kuin vain valitsemasi ihmiset pääsevät näkemään kuviasi. Jos joku joka on ystäväsi esim. kommentoi kuvaasi antaa se kaikille hänen ystävilleen vapaan pääsyn katselemaan sinun armaita ja arvokkaista valokuviasi. Ponttina tässä selityksessä lienee se, favebookin antama yksityisyyden mielikuva on harhaa. Siksi onkin tärkeä ajatella, mitä naamakirjassa itsestään paljastaa. Itse olen yrittänyt pitää facebookin kävyenä keskustelulinjana, jonne en suurempia draamoja tai salaisuuksia itsestäni tuo.

Virtuaaliympäristöt osa 2

Olen tutustunut nyt paremmin virtuaaliympäristöihin ja omaksi suosikikseni nousi Smallworls. Vaikka ihan en kaikkea sivustosta tajunnutkaan (osa tehtävistä jäi suorittamatta) se oli hauska ja mielestäni seikkailullisempi kuin esim. Habbo. Smallworldiin voisi kuvitella lisäävänsä oppimistehtäviä, sillä sen ympäristö on monipuolinen ja todennäköisesti pitäisi oppilaiden mielnkiintoa yllä riittävästi.

Habbo oli hauska kokemus, mutta jotenkin itseäni häiritsee Habon rahastusmeininki. Itse olen törmännyt lapsiin ja nuoriin, jotka ovat käyttäneet hurjia summia sisustakseen. Yhden lapsen habborahat puolestaan varastettiin, siitäpä itku ja hampaiden kiristys. Vaikea on myös sanoa minkä ikäisille Habbo on tarkoitettu. Vaikka virtuaaliympäristöä tehdessä ajateltiin teini-ikäisiä sitä käyttäessä tuntuu, että suurin osa sisään kirjautuneista on ala-asteella. Habbo lieneekin enemmän ennen kaikkea sosiaalinen ympäristö esim. Smallworldiin verrattuna.

Oma inhokkini on GoSuperModel, jossa yhdistyy rahastus ja toisen ulkonäön arvostelu. Sivustolla on sama meininki mikä kuvagallerioissakin on eli ulkonäkökeskeisyys ja julma arvosteleminen, toimii myös Go SuperModelissa. Ulkonäön korostaminen on huipussaan tässä pelissä, toisaaltatässä et itse ole silmätikkuna, vaan luomasi hahmo. Joka tapauksessa on pelottavaa ajatella mihin tämäkin peli ajatuksia vie, ulkonäkö ja vaatteet nousevat hyvin olennaiselle sijalle nuorten pelaajien mielessä. Hälyttävää oli lukea GoSuperModelin keskustelupalstoilta jutustelua siitä, kuinka paljon kuka on syönyt ja kuinka paljon tyttöjen elopaino on. Aika hurjaa.

Virtuaaliympäristöt

Erilaiset virtuaaliympäristöt ovat minulle aika vierasta aluetta: täti on aivan pihalla SmallWorldissa ja Habbokin tuntuu oudolta, GoSuperModelin idean tajuan, mutta siihenkin pitää vielä tutustua tarkemmin.

SmallWorldin tehtävät vaikuttavat hauskoilta tosin en vaan osaa suorittaa niitä. GoSupreModel puolestaan on niin pinnallista touhua, että sieluun sattuu kun miettii minkäikäisiä tyttöjä palvelua käyttää... no nyt täytyy tutustua näihin ympäristöihin tarkemmin ja kommentoida myöhemmin lisää.

perässä tullaan...

Aloittelen blogiani vasta nyt erinäisten sairastumisien ja yleisen saamattomuuden takia.


Lapset ja nuoret käyttävät kuvagallerioita päivittäin ja ne ovat luonnollinen osa vuorovaikutusta. Kuvagalleroissa tutustutaan uusiin ihmisiin, mutta ne näyttävät ennen kaikkea olevan kommunikointikeino jo olemassa oleviin ystävyyssuhteisiin.
Kuvagallerioissa ollaan yhteydessä koulukavereihin ja tuntuu siltä, että galleriat ovat jatkoa ns. reaalimaailmalla, koululle ja harrastuksille. Toisin sanoen se mitä tapahtuu reaalimaailmassa jatkuu myös netissä oli kyseessä sitten ystävyys tai kiusaaminen.

Kuvagallerioista on ollut paljon puhetta mm. siitä millä tavalla nuoret itsensä siellä haluavat esittää. Omaa identiteettiä rakennetaan nykyisin julkisemmin kuin koskaan. Kun olet näkyvissä, olet olemassa. Kuvagalleriat antavat jokaiselle pienen tilan muokata itsestään sellaisen miltä he haluavat muiden silmissä näyttää. Kuvakulmat ja photoshoppaus muokkaavat vartalosta ja kasvoista mieluisampia ja asennot ja vaatteet luovat voimakkaita mielikuvia. Lapset ja nuoret haluavat näkyä ja saada kommentteja omasta persoonasta, mutta toisaalta niinhän me kaikki.

Gallerioissa on sääntönsä ja valvojansa, mutta on ymmärrettävää, että sen valtavan informaatiovirran seassa on vaikea valvoa tapahtuuko gallerioissa kiusaamista tai vakavampaa ahdistelua. Kiusaamiseen ei ole aina helppoa puuttua reaalimaailmassakaan ja luulen että netissä se on vielä vaikeampaa. Netissä kiusaaminen on varmasti helpompaa, sillä pahimmassa tapauksessa sen voi tehdä nimettömästi. Tärkeää olisikin opettaa lapsille, että kiusaamiseen puututaan aina, aikaan ja paikkaan katsomatta.

Vanhempien olisi hyvä tietää millaisia kuvagalleriat ovat ja millaisia kuvia, mileipiteitä ja ryhmiä gallerioista löytyy. Vanheimpainillassa olisi hyvä pitää vanhemmille lyhyt tietopaketti kuvagallerioista ja kertoa mitä lapset ja nuoret siellä tekevät - ovat yhteydessä toisiinsa. Kuvagallerioissa on jonkin verran hieman epäilyttäviä asioita, mutta en koe niiden olevan millään tavalla vaarallisia lapsille ja nuorille, jos heillä on perustiedot siitä miten netissä kannattaa käyttäytyä. Olennaista olisi, että vanhemmat osaisivat liittää reaalimaailman säännöt myös nettimaailmaan, jolloin lapsien olisi helpompi toimia virtuaaalimaailmassa.